10. maaliskuuta 2011

Ensimmäiset askeleet, kulunvalvonta ja väriahdistus

Meillä on otettu viime päivinä ensimmäisiä askelia ja kontattu poikkeuksellisen lujaa.

Asialla on vähän alle 9 kk tyttö.

Rappusia menee niin vauhdilla että toissapäivänä kun käänsin hetkeksi selkäni, löysin tytön yläkerrasta. Tahti vain kiristyy, kun kuulee huudettavan. Kulunvalvonta on hoidettu portein, mutta ontuu paikoitellen. Esikoinen on ikäisekseen pitkä ja rotevakin kai, kuopus pieni ja hentoinen. Mutta on sitäkin sisukkaampi ja virkeämpi.




Esikoisen kerhoreissulla kuljimme ison lehtikuusen ohi. Sen juurelta olen aiemmin noukkinut vain pieniä oksia. Oli tuulista, joten olin toiveikas. Halusin löytää käpyisiä ja vähän isompia oksia.
Nyt olikin tippunut oikein oksien äiti! Se pääsi hieman pilkottuna keittiöön. En löytänyt mieleistä maljakkoa, joten laitoin ruman maljakon Marimekon raidalliseen paperipussiin. Saa kelvata, ainakin toistaiseksi.




Tällä viikolla olen miettinyt kotimme värimaailmaa ja ns. asustamista. Kalusteet on, mutta se ei riitä. Peilaan nyt sisustamista pukeutumiseen. Vaatteet on, eikä se riitä aina kauniiseen pukeutumiseen, asusteet tekevät viimeistellyn kokonaisuuden.
Hyllyjä, naulakoita, tauluja, verhoja.. Jotakin jännää ja yllättävääkin, jotakin näppärää ja käytännöllistä.

Jotakin kaunista.

Olen ahdistunut ahdasmielisyydestäni. Syrjin tietoisesta tiettyjä värejä. Mikään ei ole saanut olla sinistä, vaaleanpunaista (paitsi tytön jotkut vaatteet...!), turkoosia, mustaa, violettia jne. Vain selkeät värit ovat kelvanneet.. 

Puhdas keltainen, puhdas oranssi, melko kirkas punainen, vihreä, ruskeat, valkoinen..

Silti ihailen esim. vaaleanpunaista paneeliseinää ja siinä vieressä keltaista, turkoosia tai mitä vain. Ihailen värien käytössä ennakkoluulottomuutta.

Minä olen vain jämähtänyt tiettyihin väreihin. Enkä osaa päättää hyllyistä, naulakoista, tauluista..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi ilahduttaa aina!