16. maaliskuuta 2011

Risuja risujen perään

Flunssassa on hyvä seurata elämää ikkunan takana.

Viime viikolla kaadetun koivun risut odottavat edelleen kerääjäänsä. Eilen vihdoin pätkäistiin pitkiksi venähtäneitä vaahteroita. Leikkuuta on suunniteltu muutama vuosi, mutta ei ole uskallettu tarttua sahaan. Vaahtera tosin ei ehkä ole maailman paras aitakasvi. Puita oli leikattu viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja ne ylettyivät jo sähkölankojen yli. Ihme ettei kukaan viranomainen ole asiasta huomauttanut, liekö niillä parempaa tekemistä.




Tässä on nyt kaikki tai ei mitään - meininki. Puut oli pakko leikata, jos olisi leikannut ylhäältä, uudet versot olisivat katkaisseet hontelot ja pitkät vanhat, joten oli vedettävät aika alhaalta. Jos keloontuvat, niin siirretään sitten pensasta tilalle muualta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi ilahduttaa aina!