13. huhtikuuta 2011

Se on täällä!!!

Kevät.

Punaisia pieniä sormenpäitä! Raparperi työntyy jo esiin lumesta. Tulee aina aikaisin ja kasvaa kuin salaa lumen alla. Mistä se voi tietää että on huhtikuu? Mistä mitkään lumen alla olevat kasvit voivat tietää keväästä?



Joku syksyllä istuttamani aikainen tulppaani on jo viisisenttinen! Lajiketta en tiedä, enkä muista milloin niiden pitäisi nousta maasta, en edes muista mitä kaikkia muita sipulikukkia istutin. Käsitykseni mukaan tulppaanit nousevat vähän myöhemmin...? Viime syksynä taisin istuttaa ainakin neljää tulppaania ja muutamaa lehtolaukkaa, ehkä vaaleanpunaista ja keltaista.



Syksyllä aion istuttaa paljon krookuksia pihapuiden ympärille, koska ne alueet sulavat aina ensimmäisenä! Nyt vanhan emännän istuttamat krookukset paljastuivat niin myöhään, etteivät viime keväänä ehtineet edes kukkia, oli jo ilmeisesti liian kesä.

Esikotkin kaivon luona virittelevät lehtiään. Uskomatonta, vaikka joka kevät se tulee. Lunta on vielä paljon, ainakin siellä mihin sitä on oikein kasattu.


Anopin kanssa juteltiin eilen perenna-asioita, heillä kun vanha piha myllätään tänä kesänä salaojaremontin takia. Heti kun maa on sula, teen perennaretken ja haen sieltä pois kaikki mitkä jaksan kaivaa. Peräkärry siihen kyllä tarvitaan. Kultapalloa, vanhoja akileija-lajikkeita, liljoja, valkovuokkoa, ruiskukkaa. Pensaitakin olisi. Suunnitteluahan se taas vaatii, että mihin ne sitten. Mutta ei ainakaan kaivurin alle.

Kevät on omakotiasujan parasta aikaa. Odottelua, mutta ihanaa sellaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi ilahduttaa aina!