24. syyskuuta 2011

Syksyinen lauantai

Isompi lähti naapuriin ja pienempi unille. Hetki aikaa tehdä jotain mikä on täysin unohtunut: pysähtyminen ja ajatteleminen.

Havahduin eilen töistä tullessa: "Ai niin, meillä on pihakin." Tai olenhan sen toki alitajuisesti tiennyt, mutta en ole suonut ajatustakaan pihalle tai kodille viime viikkoina. Yleensä on aina jokin projekti mitä suunnittelen, nyt olen antanut kaikkine asioiden vain olla.Vain pakolliset pyykit ja siivoukset on hoidettu, mutta ei kovin suurella tunteella niitäkään. Työ vie suuren osan päivästä ja ajatuksista. Työ voi viedä myös muun elämän, enkä halua elää tehdäkseni työtä. Työ vaihtoon ja elämä takaisin.

Taloja ja erityisesti vanhoja taloja on tullut lähipiiriin koko ajan lisää! Se on mahtavaa, ihan kuin olis saanu lisää vanhoja persoonia, jotka kertoo tarinoita hitaasti houkuteltuna. Murheitakin niiden kanssa toki matkaan mahtuu. Kun kaksi ja puoli vuotta (tiedän,lyhyt aika) on remontoinut lähes tauotta omaa taloa, huomaa ettei oikein pääse irti. Oma talo tuntuu tylsältä ja "liian valmiilta", kun ympärillä on vielä kiinnostavia raakileita. Haluis päästä itsekin vielä hommiin. Muistan niin sen kutkuttavan tunteen, "sitten kun saadaan tämä laitettua, niin ollaan jo tosi pitkällä" jne. Kuvia katsoessa naurattaa juuri se että oltiin muka pitkällä, kun ei tiedetty vielä kaikista vaiheista edes. No, jos haluaa uutta ilmettä, niin ainahan voi toki maalata seiniä ja vaihtaa tapetteja, eihän siinä mitään rajaa ole. Ja toki meilläkin vielä korjauksia riittää, niitä viimeisiä listoja esimerkiksi.

Listoista puheenollen, mies lupasi että tehdään vihdoin yhteinen TO DO- lista. Ennen se on vain pilkannut mun listoja, koska ne on kuulemma liian pitkiä...

Aurinkoista viikonloppua!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viestisi ilahduttaa aina!