15. tammikuuta 2012

Tulipa mieleeni eräs tammikuu 2009

Olimme ostaneet vanhan talon muutamaa viikkoa aikaisemmin. uusi vuosi meni aivan täpinöissä, kun tiesimme saavamme avaimet 2.1.2009. Oli ihan pakko vähän ajella ympäristössä ja käydä kurkkimassa, että joko, joka se on lähdössä. Tavoite oli että edellinen asukas jättäisi mahdollisimman paljon tavaraa taloon. ja se totta vie toteutui. Kaikki tavara ei ehkä ollut ihan sitä mitä halusimme, mutta arvon lukijat, tehän tiedätte jo että paljon oli myös erittäin mieluisaa oikeata vanhaa. Tavara ei sinänsä rahallisella arvolla koreile. Joulukortit, joissa oli muutakin kuin vain nimi. Syntymäpäiväonnittelut talon jollekin asukkaalle tai postikortit Teneriffan matkoilta. Melkein voi kuvitella tilanteet tässä samassa talossa, kun joulukuusi on haettu kaupungin puolelta.

Tammikuun 2. oli hyvin jännittävä päivä. Mistä sitä oikeasti tietäisi mitä sieltä löytyy. Raivausta ja jatkokäsittelylaatikoita, peräkärryllinen jätesäkkejä aluksi. Sisätiloissa 13-15 astetta. Muistan pinkopahvien alta tulleen vaakalaudan tuoksun kun se sekoittui pitkään hiljaisena olleiden pönttöuunien lämpöön. Ihania muistoja, vaikkakin rankkaahan se myös oli.


 Kuonokopaksi sitä sanotaan.


 Jännitti ihan hirveästi mitä muovimaton alta paljastuu. Muissa huoneissa sitä ei ollut. Hyvä lautalattia!

 Purkuun, jotta voi käsitellä ja koota taas. Ei huonot värit nämäkään..



Kaapit oli purkkeja täynnä!

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana tämä teidän talo, juuri tuollaista itsekkin olen etsinyt...jo pitkään, jossa olisi vanhat keittiökaapit tallella...ja lautalattiat!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kyllähän näitä saa etsiä melko pitkään.. Lautalattiat on kyllä niin plussaa. Helppo pitää puhtaana, eikä kärsi juuri mistään, jos ei itse häiriinny elämän kolhuista.

    VastaaPoista

Viestisi ilahduttaa aina!