11. elokuuta 2012

Ei murehtimista enää!!

Keväällä sitä odottaa että näkyisi edes pieni vihreä lehden alku. 
Sitten odotetaan että se kukkii. 
Ja sitten se onkin hyvin usein siinä.
Varsinkin jos kukkivia kasveja on yksi.


Kun aloin perustaa puutarhaa viidakosta, täytyi kaikki aloittaa alusta. Kaikki penkit piti perustaa sinne missä jotakin oli eniten ja muualta siirtää niitä sitten siihen. Päätellä maassa lojuvista lahonneista seipäistä mahdollisen humalasalon paikkaa. Etsiä koristepensaita raivaamalla kuusia ja pajuja tieltä. Tunnistaa suuri määrä kasveja, varsinkin kun ennen ei ole juuri asiaan perehtynyt. Joku muistijälki taitaa kuitenkin olla ainakin tunnetuimmista pihan täytteistä. Ollessani 12-vuotias, äitini kanssa valitsimme kasveja juuri rakennetun talomme pihaan... Siinä tuli nimet tutuiksi, en niin tiedä sitten nimen ja kasvin yhdistymisestä..

No, joka tapauksessa. Tuntui viime kesänä siltä, että nyt on tehty niitä ratkaisevia juttuja ja paljon, jotka tekevät hiekkaisesta ja rönttöisestä sammalpihasta puutarhan. Joo, ja paljonhan me tehtiinkin. Nurmikkoa reilusti lisää, laattapolut ja kukkapenkkejä. Mutta tänä kesänä puutarha on vasta puutarha. Enää ei tarvitse murehtia jos joku lopettaa kukintansa, aina joku toinen aloittaa. Mahtava katsella ympäri pihaa kun joka penkissä kukkii koko ajan joku, tai ainakin touko-elokuussa, mutta se riittää toistaiseksi, kai.



Voimia kaikille joilla vielä urakkaa on paljon jäljellä! Nyt ollaan tällä tontilla jo voiton puolella*!!


Nautitaan vielä lämmöstä!




* piha ei toki vielä valmis ole, ei ollenkaan.

4. elokuuta 2012

Totuttelua

Muutama viikko mennyt taas totutellessa arkeen. Töihin ja päivähoitoon erityisesti. En varmasti ole ainoa, jolla on haasteita tottua taas työhön. Varsinkin kun kesä ei nyt ihan ollut sellainen kuin odotin, erityisesti säiden puolesta. Vaikka elokuu olisi kuinka lämmin, on meidän vaikeaa mieltää sitä kesäksi.



Toisaalta kesäilmat olivat juuri tällaisena mitä mainioimmat pihatöihin! Vain muutama suunniteltu juttu jäi syksylle. Tai eihän piha valmis ole, mutta sitten ei ole muita vielä suunniteltu, joten ei paineita toteuttamiseen. Joka kesä huomaa, että jostakin penkistä tulee äkkiä ruma, kun ne ainoa kukat kuihtuvat.. Perussääntönä on että joku tulisi tilalle kun edellinen kuihtuu. Hyvä esimerkki on tulppaanien varsien jääminen kuunliljojen alle, eikä ole kiire niitä saksia pois. Penkki kerrallaan siihen suuntaan.




 Penkki maalattiin vihdoin. Kyllä nyt kelpaa.




Uuden alueen runsautta.


Mukavaa viikonloppua! Sateista viis!