30. joulukuuta 2015

Anoin vuoden lisäaikaa


Ennen joulua oli paljon suunnitelmia. 

# Keittiökaapit pitäisi vihdoin saada maalattua uudelleen, vetimetkin alkavat olla jo niin moneen kertaan kiristettyjä, että eivät pysy kunnolla kiinni.




#Eteisen pipokorit pitäisi joko vaihtaa tai vaalentaa, jotta niistä löytäisi jotakin. Muutenkaan naulakko-osasto ei hivele silmää.

#Olohuoneen nurkkaan haluaisin vihdoin hyllyjä. Yksi neljästä kannattimesta jo on, lisäksi vielä siis kolme ja levyt. En vaan tiedä pitäiskö hyllyt olla mäntyisen väriset (50-luvun teak-kalusteen pariksi) vai valkoiset.


#Isompi lastenhuone maalataan vaalean harmaaksi. Pinkki alkaa tökkiä jo tyttöjäkin.

# Kesäksi on suunnitteilla piharakennuksen kunnostusta. Hui. Siellä sijaitsee siis vanha sauna ja liiteri. Liiterin puolelta perustukset kaatuneet jo kauan sitten.


#Osa ikkunoista on sen verran huonossa kunnossa, että kitit ovat lähteneet alakarmeista lähes kokonaan. Alkuperäisissä ikkunoissa ei uloimmissa ruuduissa ole saranoita, eikä niitä ole avattu kymmeniin vuosiin.  Ne kun aukeavat ulospäin nostamalla koko ruutu irti. Tämähän taas tarkoittaa sitä että sisäpuolen ruudut ovat karmeistaan harvemmat ja ruutujen väliin pääsee helposti lämmintä ilmaa. Yläkerran ulkoruudut täytyy yrittää ilmeisesti käsitellä ulkopuolelta?? Niitä ei ehkä uskalla yrittää edes ottaa irti sisäpuolelta. Kokemuksia?


Otetaas vuosi lisäaikaa näihin. Jospa joksikin jouluksi tai juhannukseksi.

5. joulukuuta 2015

Lisääntyvät tuolit ja niskaa kutitteleva kukka



Keittiön pöydän ääressä on nyt vain viisi tuolia. 
Tilaa on hyvin. 
Kun tulee vieraita, lisätään molemmille puolille pöytää tuolit, päähän jää edelleen yksi. Nyt mahtuu seitsemän. Jos porukkaa on paljon, eikä tarvitse olla kuin esim. yksi perhe kylässä, niin pöytä otetaan keskelle ja päihin lisätään tuoleja niin että mahtuu kymmenen. Pöydän päällä olevaa lamppuakin siirretään, muuten se olisi harvinaisemmassa päässä istuivien silmillä.


Toinen haaste, jonka harvinaisessa päässä istuvat huomaavat, on niskaa kutitteleva amppelikukka. Yleensä tähän paikkaan sijoitetaan lapsia, jotka ovat vähän matalampia. 



Nyt ajattelin parturoida ennen joulua tämän kutituskukan. Ihania vihreitä versoja pikkupulloihin!!


Mukavaa ja lämmintä viikonloppua!!

3. joulukuuta 2015

Raakaa faktaa eteisestä


Hienosti aseteltu lyhty ja kukka. 
Avaimia, rahapusseja, kännyköitä, papereita, postia, aurinkolaseja, hanskoja, hiusharja, pinnejä ja lukemattomia muita pieniä tavaroita. 

Lyhty ja kukka eivät erotu joukosta. 


Tajusin että meillä ei ole sellaista yhtä tasoa tai hyllyä johon on helppo laskea lähes mitä tahansa pikkutavaraa. 

Pitäisikö sellainen olla jokaisessa eteisessä??

Keittiössä on kyllä laatikko jossa on ..hmm.. myös ruuveja ja nauhoja ja kirjeitä ja passeja jne.

Ennen oli eteisessä pienehkö lipasto, jonka päällinen oli täynnä kaikenlaista. Sitten joku lapsista saavutti sen, ja muutenkin lipasto tuli tiensä päähän.


Nyt paikalla on ollut vanha penkki. Sen yläpuolella on pieni avainkaappi, johon yritämme tunkea linkkiaikataulut, neuvolakortit, heijastimet jne. niiden avaimien lisäksi. Alapuolen naulakossa on miljoonakori, jossa on aurinkolaseja ja kännyköitä ja usein paljon muutakin. ;) 



Eteisen säilytyskalusteet ovat ärsytyksen kohteena lähes päivittäin. 
Vanha puinen vaatekaappi, joka ei kuitenkaan olisi kovin massiivinen, olisi ihana tuon ison naulakon paikalle!! Liukuovet olisi kätevät, mutta ei ne meille sovi...


Tämä hylly tuli toisen peilin paikalle. Tarkoitus ei ole perustaa tähän miljoonahyllyä, mutta tarvittaessa saa kännykän lasten ulottumattomiin. 

Pitkään etsin sopivia metallisia hyllynkannattinia, jotka olisi myös nättejä. Löysin paikallisesta halpahallista nämä Habo -merkkiset kannattimet. Näihin saa tarvittaessa henkarinkin roikkumaan, jos ei kosteaa takia jaksa kellarin kodinhoitohuoneeseen kiikuttaa.

Eteisen suunnittelutyö jatkuu.

Tämäkin postaus osa omaa joulukalenteriani, jossa otan joka päivä jonkun paikan kotoa tai jonkun asian silmätikuksi.
Kaikki ei välttämättä ole siivousta tai muutoksia ;)

Ihan pakko lisätä eteisen kuva vielä vuoden 2009 alusta ennen remonttia.



Kuvassa vasemmalle jää nykyinen iso naulakko ja oikealla seinustalla on nyt tuo valkoinen penkki. Kuva otettu ulko-ovelta. Suoraan edessä on olohuone. Tästä on lähes kaikki ovet poistettu.

Miltäs näyttää? ;)

2. joulukuuta 2015

Tässäpä yksi tapa piristää lattiaa!

Tästä ruudullisesta keittiön lattiasta ehdin haaveilla lähes kuusi vuotta. Ihan ei ollut listalla ensimmäisenä, joten nyt vasta (?) sain tämän rykäistyä. Sitä se kirjaimellisesti olikin. Päätin että nyt maalaan sen, tai sitten se jää taas seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Mitään parasta ajankohtaa tällaiseen ei ainakaan tässä talossa ole, joten tavallinen perjantai-ilta kävi oikein hyvin. 

Ajattelin että pesen lattian nyt ensin ja katon sitten että milloin ehdin jatkaa. Lapsia kun pomppi (kirjaimellisesti) ympärillä kolme. 

Siitähän he riemastuivat kun keittiö olikin tyhjä!


Vedin isolla viivottimella viivan lähes kulmasta kulmaan. Viiva ei tullut aivan kulmasta kulmaan, vaan taktisesti vähän vinoon, mutta ei minkään suhteen mitenkään. Tässä talossa kun mikään ei ole suorassa, niin vinossa ruudut olisivat kuitenkin.

Sitten valitsin mistä aloitan ruuduttamisen. Piirsin suorakulman ja pitkän viivottimen avulla viivan kohtisuoraan muita vasten. Yhden ruudun kooksi valitsin 30x30 cm. Keittiön välitilassa on 10x10 cm laatat, joten tuo tuntui järkevältä. Eli viivat vedin siis 30 cm välein. Lattialle piirtyi lyijykynäruudukko.  

Eipähän näyttänyt juuri miltään ja polvien ihokin alkoi olla kosketusarka. Polvisuojat olis ollu hyvät.
Ripottelin värikynät merkiksi valkoiseksi jääville ruuduille, ja hahmottelin missä olis hyvä olla värillinen ruutu jne. Helpotti kovasti kun lattiantasosta hommaa teki. Silti piti olla hirmu tarkka ettei mennyt väärin.


Teippausta piti miettiä ihan todella. Ulkoreunat teippasin niistä, jotka oli aikomuksena maalata värillä. Maalarinteippi piti joka katkaisulla leikata tosi suoraan, kun kulmat piti saada tarkasti. Värilliset ruudut tulivat kulmittain aina toisiinsa nähden.

Sävy oli muuten MULPERI. Vaalea, mutta kuitenkin erottuva. Maalina lattiassa jo aiemminkin käytetty Betolux. Ohjeen mukaan uudelleenmaalattavissa yhden vrk:n kuluttua, mutta meille riitti yksikerros. Ja oli mopolla ajettavissa jo n.18 tunnin kuluttua. ;)

Toki keittiössä OLI PAKKO hiippailla aiemminkin. Eihän koko lattia oltu maalattu!! ;) 
Käytännön syistä ruokapöytä oli siirretty vihreään huoneeseen ja ruokia oli kuistilla, johon pääsi toista kautta.


Loppu hyvin. 
Kynnys lattian pesemiseen on madaltunut, kun ei tarvi edes yhtä mattoa siirtää. Katotaan kuinka käytännössä homma sujuu.

Yhteensä 14 tuntia työtä, mutta tyytyväinen olen.

1. joulukuuta 2015

"Mää söin sen tytön pään!"


Välillä tuntuu omat sanat ja ajatukset täysin järjettömiltä..

Ethän syö pikkulegotyttöjen päitä, ne loppuvat!
Älä nielaise askartelusilmiä!
Ethän pure tarjotinta!
Antaisitko kynttilöiden olla? (hampaanjälkiä jokaisessa..)
Ethän heitä vessanpönttöön hammasharjaasi! ..tai vessapaperirullia..

Ai haluat haarukan lämpimänä? (erehtynyt antamaan muutaman kerran suoraan tiskikoneesta)
Siis mitä, haluat että lämmitän ruuan kylmäksi? (juuri lämmitetty ruoka ilmeisesti liian kuumaa)
Äiti miks oot laittanu pihalle liian paljon noita teräviä? (havuja muutama..)


Haluatko omenaa? - Joo, haluan... En halua omenaa!! Ahaa, kuulinkohan väärin..

Saattaapa kuulostaa jonkun toisenkin 2-3 -vuotiaan äidistä tutulta.
Ihana poikamme 2,5 vuotta. ;)

30. marraskuuta 2015

Kuinka tehdä yksinkertaisesti hankala?


Leivottiin torttuja. Tai no ei niissä paljon leipomista ole. Hankalin vaihe on odottaa että taikina sulaa edes hieman ennen kuin leikkaa viivat. Tunnustan miettineeni että miten tän sais nopeiten ja helpoiten tehtyä, eli ettei tarttis joka välissä kääntää itseään tai peltiä tai taikinan palasta. Muistan että äitilläni taisi olla sellainen muotti mikä painettiin taikinan päälle ja se teki viivat oikeisiin kohtiin. Haasteena oli muistaakseni se, että viivat eivät aina painautuneet alas asti auki, vaan niitä sai sitten repiä taitellessa ja taikina venyi jne.

Olen tehnyt viivoja myös pizzaleikkurilla, mutta en osaa ikinä lopettaa ajoissa, vaan sakaroista tulee liian pitkät ja torttu hajoaa syödessä. :) Veitsi oli nyt paras, tosin helposti leikkaa sit leivinpaperinkin viilloille.




Täytteitä vois olla monia. Tähän mennessä on kokeiltu perinteisen luumuhillon lisäksi vain vadelmahilloa ja hillottomuutta. Kananmunalla en voitele, vaan ripotan tomusokeria päälle. ;) Ovelaa, eikö?

Näköjään saan pienestä hommasta hankalan. Vai miten te muut tän hoidatte?

29. marraskuuta 2015

Räväkkä sänky?


Tyttäret saivat päättää kerrossängyn värin. Ostettaessa se oli todella epäsiisti; ehkä hiomalla ja lakkaamalla olisi saanut myös hyvän.

Maalaamisesta on kulunut jo aikaa, mutta kyllä tuo violetti edelleen on ihan kiva, äidistäkin.



Sopivia päiväpeittoja on vaan hankala löytää. Nämä menettelevät, mutta eivät ole ihan sitä mitä toivoisin. todennäköisesti ompelen jotkut tilkkupeitot kunhan ehdin.

Edelliset oranssinkeltaiset päiväpeitot oli itse ommeltu; ne vaan sopivat nyt kellarin vuodesohviin paremmin.


Jotenkin ihan mahdoton täällä mitään kuvata näillä vehkeillä.. :( Kaipa se aurinko joskus taas kirkastaa maailmaa.

23. marraskuuta 2015

Mulperia lattiaan!!


Hirrrmu huonoja kuvia sitä näissä olosuhteissa saa, mutta pakko oli päästä jakamaan kanssanne tämä ihanuus...
ruudullinen lautalattia. 
Sävy on mulperi.




Työselostetta kirjoittelen myöhemmin.

20. marraskuuta 2015

Neljännellä kuulla!


Eilen oli kai sitten syksyn viimeinen päivä. 

Tänään oli lunta maassa. 
Eilen kauppaan pyöräillessämme huomasimme pieniä silkkisiä valkoisia palloja pajujen oksissa. Tähän lisättiin muutamia auringonsäteitä. Tuntui aivan keväältä... Keräsimme todistusaineistoksi kimpun kotiinkin, jospa ne siitä vielä pulskistuisivat joulua kohden. :)



Sorry otsikointi, oli ihan pakko... :)

18. marraskuuta 2015

Oranssista beigeksi, muutama vuosi vierähti!



Tämä huone on ollut aiemmin pienempi. Ikkunan vierestä oli käynti kylmälle vintille, joka ulottui talon toiseen päähän.  Nyt siitä mennään vaatehuoneeseen. Talon rakentaneen miehen isä ja äiti pitivät tätä huonetta keittiönään, josta oli ovi toiseen huoneeseen. Tämä "toinen huone" on nyt isompana lastenhuoneena, josta on myös avattu osa vinttiä ja rakennettu vaatehuone vinon katon alle.

Tämä pieni huone oli ensin varastona, ja lattioiden höyläämisen, hiomisen ja käsittelyn ajan oli täynnä kaikkea mahdollista. Niimpä lattia jäi käsittelemättä. Maalasin sen marjapuuron punaiseksi ja vanhat pinkopahviseinät auringonkeltaiseksi. ;) Esikoinen sai näin ensimmäisen huoneensa v. 2009.



Pikkusiskon synnyttyä päätimme että pienemmästä huoneesta tulee meidän makuuhuoneemme ja tytöt saavat isomman huoneen. Parisänky ei uunin takia mahtunut tähän huoneeseen, eikä uunia voinut hävittää!



Oranssista huoneesta tuli laajennuksen (v.2012) jälkeen beige. 
Vaatehuoneen ovi on samoissa karmeissa kun entisen vintin ovi. 

Nyt huone on esikoisen käytössä, taas.






Mitäs pidätte? :)

17. marraskuuta 2015

LAPSET PÄÄTTÄÄ -huone


Yläkerrassa olevien lastenhuoneiden värit ovat tyttöjen valitsemat. 
Jos äiti päättäisi, saattaisi hempeitä sävyjä olla enemmän, tai sitten ei... 

Hyvä näin. 
Onni, että löytyi vihreä joulutähti.



 Vanhat perunalaatikot ovat mainioita hyllyjä.







15. marraskuuta 2015

Sunnuntaiaskartelua ja maanantaikappale?



Tarvikkeet:

-rikkinäinen paperivarjostin, jossa ehjä lampunjalkaan kiinnitettävä rautaosa.
-rikkinäinen muovipitsiliina
-kanaverkkoa
-2 pientä klemmaria


Tulos ei niin suora, mutta sopivan läpäisevä ja pitsinen. ;)


10. marraskuuta 2015

5 kuukautta kevääseen!!!

Marraskuu on pahin. 
Tuntuu että kevääseen on ikuisuus ja talvesta ei ole tietoakaan. 

v.2008 lokakuu (asuntonäyttö)

Eihän se talvi ikinä kestä huhtikuuta pidemmälle, joten hyvillä mielin yritän suhtautua tähän ajanjaksoon. Elokuun puolesta välistä on kolme kuukautta ja kun tähän lisätään neljä kuukautta niin voiton puolella ollaan... jos siis kevättä odottaa. 

Talvikin on ihana, kunhan olis. 
Puutarhurilla on silloin mitä mainioin suunnittelukausi kun ei voi toteuttaa heräteistutuksia.




v. 2011 tammikuu

v.2011 maaliskuun alku


                            v.2012 toukokuun ensimmäinen (öö, mun kaikki istutukset puuttuu!?!)





v.2015 toukokuu



Kevät on siinä mielessä parasta aikaa, kun on freesiä eikä rikkaruohot ole pihalla vallanneet kaikkea. Myöskään emäntä ei ole vaipunut epätoivoon niiden suhteen.



v.2015 kesäkuu

9. marraskuuta 2015

Minimalistista vai maksimaalista?


Harvoinhan nämä tyynyt ovat tässä sohvalla näin. Yleensä ne lentelevät pitkin olohuonetta eksyen jopa eteiseen ja viereiseen vihreään huoneeseen. ;) Muutama tyynyliina on sen verran vanha että toinen pää on kokonaan auki, joten tyynyliinan saa 2,5 -vuotiaskin helposti irti. Ja siitähän tulee mukava makuupussi, eikö?



Jotain oikeeta väriä oon pitkään olohuoneeseen kaivannut. Luumu tai tummahko siniharmaa miellyttäis eniten, mutta en oo vielä kokeillu niitä. Tosin sen verran harvinaiset värit nuo tässä talossa on että kokeiluun ei ees matskuja ole... Toisaalta tykkään myös vaaleista sävyistä. Aina kun karsin värejä kyllästymisen vuoksi niin ei mee kun muutaman kuukausi niin alkaa kaivata jotain särmää.

Yhtä hankalaa on tavaroiden kanssa. Yhtä usein karsin melko minimalistiseksi huoneita ja sitten taas näyttää liian väljältä ja vähitellen tavaroita alkaakin tulla taas esille.
 Tästä on ystävien kanssa puhuttu ja taitaa olla melko sama kaava monella. ;) Vai onkohan joku, joka on aina tyytyväinen eikä vaihtele mitään?! Ilmoittautukoon!

5. marraskuuta 2015

Viimeiset viiskymmentä


Muutama sipuli vielä odottelee istuttajaansa. 
Nyt viimeisiin syyshommiin!



Joko teillä voi talvi tulla? :)

4. marraskuuta 2015

Kuppeilua osa 1


Olen tykästynyt erilaisiin savisiin teekuppeihin. Kaikki ovat löytyneet kirpputoreilta kymmenen  viime vuoden aikana.
Muodot ovat ihanat ja jokainen kuppi hieman persoonallinen.



Näitä matalia vihertäviä kuppeja on vain kaksi. Tee jäähtyy nopeasti, mutta eipähän polta suutaan!



Tee pysyy näissä raidallisissa kupeissa melko kauan lämpimänä koska kuppi hieman kapenee ylöspäin. Näitä oli ensin viisi. Käydessäni veljeni luona Tampereella, näin SPR:n kirpputorin ikkunassa yhden. Hieman raidoiltaan vaaleampi, mutta samanlainen. Liike oli jo kiinni ja jännityksellä odotin aamuun! Kyseiseltä kirpparilta löytyi muutakin ihanaa, mutta niistä myöhemmin.
Nyt näitä on siis kuusi.
Joku saattaisi näitä tuopeiksikin nimittää. 




Nämä ovat kupeista suurimmat ja vaaleimman ruskeat. Näitä mukeja, joihin hurahtaa lähes puolilitraa teetä, on vain viisi. 
Kirpputorilla oli kuusi myynnissä, mutta yksi niistä oli mennyt rikki. ;(


Tummanruskeat leveähköt kupit ovat olleet meillä pisimpään. Näitä on neljä. Ovat persoonallisesti karheat ja sileät yhtä aikaa. 
Tykkään!


Millainen on sinun lempikuppisi? Ota haaste vastaan ja kommentoi tähän tai omaan blogiisi. ;)

Minä pidän tällä hetkellä eniten... suurimmista puolenlitran kupeista.