30. tammikuuta 2015

"Maalaa talomaaleilla! Joku uusi neropatti vai?"


Poikasen huoneeseen halusin jotakin ilmettä. Ensin löytyi ihana iso virkattu matto. Maton halkaisija on 190 cm, joten peittää hyvin huoneen keskustan. Väriä ensin vierastin, mutta parempaa tuskin olisi löytynyt. Valkoista en halunnut.




Hetken olin jo miettinyt lipaston nuppien maalamista oikealla maalilla. Vesiväri-maali-sekoitus nimittäin lähti vähitellen irti. Kivat ne värikkäät nupitkin olivat. Nuppeihin löytyi juuri oikea sävy käyttämällä talon ulkoverhouksen väriä ja maalia. Vanha harmaa!




Poikasen huoneesta on pieni ovi vintille. Valkoinen, Ja tylsä. Tai oli. Nyt on parempi.



28. tammikuuta 2015

Harvinainen diagnoosi -etsintäkuulutus!


Kerrottakoon se ensin että olen vasenkätinen.

Erityisen iloinen on juuri nyt siitä että talossa on tällä hetkellä pakolliset remontit tehty ja että lapset alkavat olla isompia!!!

Vasemmassa kädessäni kyynärtaipeesta ranteeseen on aina ollu rasvakudokseton alue. Syntyessäni kädessä arveltiin olevan hemangiooma. Ei toimenpiteitä. Alue peittää koko toisen puolen kyynärvarresta. 30 vuotta alue oli arka jos joku osui siihen kovaa, ei muuta. Kaksi vuotta sitten siihen ilmestyi hieronnan jälkeen patti. Hieronta ei varsinaisesti kohdistunut tähän alueeseen mutta meni aika läheltä. Patti oli aika iso eikä se hävinnyt.

Lääkäri arveli että kädessä on suonikohjutyyppinen muutos. Huikkasi vielä perään jo lähdössä ollessani että kyllä kerran kymmenessä vuodessa näkee sellaisenkin että valtimo on tehnyt oikoreitin laskimoon ja verenkierto sekoittuu. Mitään erityistä kipua ei kädessä ollut.

Lääkäri laittoi lähetteen ultraäänitutkimukseen jossa selvisi että kädessä todella on oikoreitti kyynärvaltimosta viereiseen laskimoon. Patin sisällä on hyytymää. Tällöin patti oli halkaisijaltaan n. 2 cm. Tämä patti on n. 8 cm kyynärtaipeesta ranteeseen päin. Ultraäänessä selvisi myös että oikoreittejä on 4, kaikki samalla linjalla. Vain yksi siis näkyi pinnalle asti.

Tehtiin lähete magneettikuvaukseen. Kyljellään liikkumatta putkessa jossa toinen olkapää ottaa kiinni putken reunaan 45 min. Lääkäri pyysi koko ajan lisäsarjoja ja seurasi tutkimusta tiiviisti. Välillä laitettiin aineita ja kuvattiin taas. Tuloksena se että kädessä on laaja-alaisesti verenkierto epänormaalia ja oikoreittejä näkyvissä 4. Puhuttiin av-malformaatiosta. Eli valtimon ja laskimon yhteensulautumasta. Oireita ei ollut pientä särkyä tai pistelyä lukuunottamatta. Olin tottunut jo koko elämäni varomaan kättä jonkin verran.

Kirurgi kyseli mielipidettäni leikkauksen suhteen. Oikoreittejä voitaisiin hyydyttää tai tukkia. Tämä vaatisi yliopistollisen sairaalaan, eli matkustusta. Sanoi että pärjään, enkä lähde jos ei ole pakko. Totesimme että seurataan. Kirurgi laittoikin seuraavan ajan tästä kiinnostuneelle käsikirurgille jolle oli tapauksestani puhunut.

Käsikirurgin luona kävin tällä viikolla. Nyt näkyvissä on kaikki neljä oikoreittiä. Ne ovat lähes suonikohjujen näköisiä pullistumia verisuonissa ranteesta kyynärpäähän lähes säännöllisin välein. Särkyä ja pistämisen tunnetta on rasituksen jälkeen. Rattaiden työntäminen lumessa ei paranna tilannetta yhtään.

Käsikirurgi selitti hyvin kansantajuisesti tilanteen. Käden kyynärvaltimossa on synnynnäinen kehityshäiriö, jolloin verenkierto ei toimi normaalista vaan valtimo "tekee lonkeroita" yhtyen laskimoihin jotka valtimon paineen vaikutuksesta laajenevat yhtymäkohdasta. Riskinä näissä kohdissa valtimoverenvuoto. Kohdathan ovat suojaamattomia rasvakudoksen puuttumisen vuoksi. Koska kohtia on jo neljä näkyvissä, on hyvin todennäköistä että oikoreittejä on paljon, jopa miljoona! Jos olisi vain yksi, olisi todennäköistä että ei olisi muita. Kun se hoidettaisiin olisi sairaus todennäköisesti siinä. Tässä tapauksessa kyynärvaltimon osa ranteesta kyynärpäähän on viallinen ja oikoreittejä on tällä osalla paljon. Se, että tulevatko ne koskaan esiin on arvoitus.

Sairautta tuskin saadaan koskaan pois. Oireita voidaan lievittää sulkemalla avoleikkausessa klipseillä oikoreittejä vähitellen. Tietenkään kovin montaa leikkausta ei ihan samaan kohtaa voi tehdä. Jos sairauden yrittäisi poistaa, se tarkoittaisi kyynärvaltimon ja sen kaikkien (!) haarojen ja kudosten poistamista koko alueelta. Jos sairasta suonta jää, sairaus uusii. Leikkauksessa pitäisi siis ottaa jostakin uutta suonta ja ihoa...ja istuttaa paikalleen. Ongelmana toki hermojen haavoittuvuus. Todennäköistä radikaalissa leikkauksessa olisi, että osa käden toimintakyvystä menetettäisiin.

Ennusteesta on vaikea sanoa mitään, tämä on niin harvinainen... Myöskään syytä tai mekanismia ns. leviämiselle ei tunneta. Hoitoakaan ei juuri ole leikkausta lukuunottamatta.

JOTEN, jos tiedät tästä jotakin, kommentoi tai laita sähköpostia! Olisin niin kiitollinen kaikista kokemuksista!

(kokemuksia aivoissa olevasta yhdestä av-malformaatiosta on enemmän)



20. tammikuuta 2015

Vihdoin hedelmillä on kiva koti


Niin kauan kuin me ollaan tässä talossa on asuttu, on hedelmät etsineet koria tai mitä tahansa paikkaa missä olla. Vanha talo on joka suuntaan hitusen kallellaan, ja niin myös työtaso keittiössä.

Omenat ja muut pyöreät hedelmät pysyvät huonosti työtasolla. Työtaso ei ole ihan niin kalteva mitä tästä nyt voisi kuvitella, mutta kuitenkin niin että leipoessa kananmunat täytyy huolellisesti kiilata johonkin väliin etteivät vieri lattialle.

Hedelmät ovat olleet välillä isolla lautasella (mahtuu vähän, joten osa pöydällä), välillä vanhassa kattilassa (osa mädäntyy(?!) pohjalla kun ei näe mitä siellä on) ja välillä jossakin tarjottimella jne. 

Nyt löysin vihdoin ja viimein kaikki(?) ongelmat ratkaisevan korin hedelmille. 


Kori ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta sopii tähän sekä kokonsa että ulkonäkönsä puolesta. 

Tyytyväinen olen.

15. tammikuuta 2015

Viljaa olohuoneessa


Tämä Anno -sarjan Vilja -tyyny on ihana. Ajattelin hakea vielä toisenkin. Olohuone ei varsinaisesti mitenkään pursuile näitä graafisia muotoja, mutta sekamelskahan tämä talo on muutenkin.


Pitäisi ostaa talo. jossa olisi n. 18 h+k. Tälläinen tuli vastaan myytävissä taloissa kun Porvoosta etsiskelimme taloja muinoin. Siihen mahtuisi kaikki ihanat tyylit ja huonekalut kukin omaan huoneeseensa! :)

14. tammikuuta 2015

Vanha yläkaappi ja integroitu naulakko


Tämä kaappi on ystäviemme kautta saatu. Se oli ärhäkän pinkki ja kulunut. Edelleen se on kulunut mutta nyt ei niin ärhäkkä. En ollut aiemmin edes ajatellut että tuollainen meillä voisi olla, mutta paikka löytyi heti kun kaapin näimme.

Kaapin päädyssä on puusta veistelty naulakko.
 Se oli pitkään tyhjänä, mutta lopulta sattumalta löytyi siihen mittasuhteiltaan sopivat jutut.




Jalkalamppuun ihastuin heti ja pakkohan niitä oli kaksi saada! 
Siinä on meille just oikeat värit ja muodot. 
Valo näyttää varjostimen läpi kauniilta. Ja valaiseekin ihan hyvin!!
Melko talviselta näyttää siis sisällä ja ulkona. Ripaus oranssia on kuitenkin hiipimässä olohuoneeseen!

12. tammikuuta 2015

Ensimmäinen pilkahdus


Kun piiiitkän pimeän syksyn jälkeen on vietelty joulut ja joulun jälkeiset, alkaa tässä talossa selvästi kevät. Ja odotus. 

Keltainen ja valkoinen hiipivät melkoisella rytinällä sisustukseen, muuttuen vuoden loppua kohti taas oranssiksi ja tummanruskeaksi. Näköjään tämä toistuu sen kummemmin ajattelematta.



Ihanat ensimmäiset auringonsäteet vuoden alussa! Ne voisi kyllä tallettaa sisällekin!

 


Tulppaaneja on tietysti saatava lähes joka viikko... keltaisia tai valkoisia!

Nauttikaahan myös pakkasista!

11. tammikuuta 2015

Luvattuja piirroksia osa 2!


Myös yläkerrassa on tehty muutoksia. Pahoittelut kuvien laadusta!!! 
Jospa niistä saisi jotain käsitystä kuitenkin.

Yläkerta ennen:


Makuuhuoneista purettiin pieni pätkä seinää, mutta jätettiin vinokattoiset vaatehuoneet. 
Pienempään huoneeseen mahtuu nyt parisänky.





Ensimmäisenä yläkerrassa oli pieni makuuhuone (pohjassa alhaalla vasemmalla). Tässä huoneessa oli aiemmin toinen keittiö. Ja tuolin vasemmalta puolelta ovi toiseen huoneeseen. 
Tässä asuivat rakentajaperheen isän vanhemmat.

 Yläkerta jälkeen:





Yläkerran isompi huone oli sikaripölyn peitossa.

Ennen:




Tästä huoneesta uusittiin kaikki pinnat. Mutta hyvä tuli.

Jälkeen:


Tämä on siis tyttöjen huone nyt.



Tässä oli ennen edellisissä kuvissa näkyvä punainen uuni vasemmalla (muuri ei mahtunut kuvaan).


9. tammikuuta 2015

Luvattuja piirroksia osa 1!

Monet ovat kyselleet talon huonejärjestystä ja alkuperäistä pohjapiirrosta. 
Tässäpä nämä muuttuneet kerrokset ensin!


Kellarikerros:
Neliöitä 65. Betonilattia ilman eristeitä. Alla hiekkaa. 
Seinät rivinteerausta tai betonia. Ei kosteusongelmaa.
Katto betonia.

 ennen vuotta 2010


 v.2010->


Kuva (alla) on otettu pohjapiirroksessa vas.yläreunan huoneesta. Lisää kuvia tunnisteen "kellari" alta.

vm.2009 tammikuu

vm.2009 helmikuu

vm. 2010-


Vielä kuvat kellarin aulasta portailta otettuna:


 vm.2009

Oviaukko takkahuoneeseen oli siis ennen tuon kaapin kohdalla vasemmalla.


 vm.2010-

8. tammikuuta 2015

Talvi tuli eteiseen asti


Eteinen rauhottui heti kun maalasin tuon pikkukaapin keltaisesta valkoiseksi.
Siihen olen ollut tyytyväinen.

Joku lapsista kantoi monta viikkoa sitten sisään risun, joka on nyt sitten pyörinyt milloin uunin päällä ja milloin hyllyn päällä. Risu on sen verran harmooninen etten viitsinyt sitö kylmyyteen viskata. Saa olla nyt tuossa tuomassa lehdettömyyttä ja talvea myös eteiseen. Melkoisen lumessa tuo eteinen välillä onkin. Lumettomana ja lämpinä aikana kengät jätetään kylmälle kuistille, mutta nyt ne tuodaan eteiseen asti. Lapset saapastelevat sisään usein harjaamatta kenkiään.

 Aina ne lumityötkään ei tässä torpassa ole ihan tiptop, joten osan eteisen lumesta pistän itseni syyksi.





6. tammikuuta 2015

Hiilihydraatittomat tunnelmavalot



Aina vuoden alussa suuri osa ihmisistä tekee lupauksia paremmasta elämästä.

Hyvä niin. 
Tilastojen mukaan jotain erityisruokavaliota noudattaa jopa 2/3. 
Eniten vähennetään tuon tilaston (jota en nyt edes löydä) mukaan sokeria ja vehnää. 
 
Tässäkin torpassa hiilareita on vähennelty jo vuosia enemmän tai vähemmän. Nyt taas enemmän.



Olen ihastunut muffinssivuokiin. Niitä saa niiiin ihania ja erilaisia. 

Ja täytyyhän ne saada esille!!




Nämä eivät mitään erikoisia ole, mutta sopivat nyt tähän.... ennen kuin löydän taas ihanampia!!



99

Heipähei!

Huomasin juuri että taas on liittynyt muutamia lukijoita! Teitä on kohta 100!! 

En blogia aloitellessani olisi näin uskonut tämän menevän. Tavoite kun oli kerätä omaan muistiin kuvia ja remontin vaiheita. Ihana tätä on jatkaa edelleen omien mieltymysten mukaan. Jokapäiväistä bloggaajaa minusta ei tänäkään vuonna tule, mutta omaan tahtiin... Kyllähän toki ainesta varmasti olisi, sillä laskin tuskastuneena yhtenä päivänä että talossa on jopa 18 ns. sisustettavaa yksikköä, jos yksikkö on yksi huone/portaikko/wc/aula/kuisti jne. Toki lisäksi kaksi piharakennusta joihin pitäisi ensi kesänä jotain järkeä saada! 
Hommaa riittää, mutta ilolla tehdään.

Tervetuloa siis mukaan! 

Kommentointi, kyseleminen, ihmetteleminen ja kyseenalaistaminen ovat sallittuja toimenpiteitä tässä blogissa. 




Ja jotta tämä tästä kehittyisi, olisi toki mukavaa jos te lukijat siinä auttaisitte. <3

Olohuoneen valaistusta


Talossa oli vielä osittain vanhoja sähköjohtoja, nätisti piilossa vedettyjä. Nyt ne on nätisti pinnassa. Täytyy vain vielä poistella noita hengettömiä vanhoja roikkumasta. 

Ihana saada turvalliset valot.



2. tammikuuta 2015

Toiveikasta vuoden jatkoa!


Uusi vuosi pyörähtää käyntiin päivä kerrallaan. 
Mukavia asioita tulossa pitkin vuotta, mutta toki mukaan mahtuu myös haasteita! 
Yritän elää päivän tai ehkä viikon kerrallaan miettimättä ja murehtimatta tulevia. 
Voi nimittäin olla, että tämä kotiäitiys päättyy tänä vuonna.

Näihin päiviin mahtuu paljon iloa ja ärsytystä, mutta silti tämä on parasta just nyt. ;)



 Tänä vuonna on luultavimmin hyvät mahdollisuudet huolehtia enemmän omasta hyvinvoinnista. Vihdoin.



Viime vuosi oli sairastelua alkuvuodesta ja väsymystä monesta syystä. Lihakset kauttaaltaan jumissa ja hampaita purren (oikeesti) se vietiin läpi. Pienin vipeltäjä viihtyy nyt kotona hyvin. On välillä hyvinkin itsenäinen touhuilija. Isommat leikkivät toisinaan jopa nätisti keskenään tai erikseen. Pyykkiä tulee vähemmän kuin ennen ja pyykkikori on nyt isompi. Kaikki lapset nukkuvat yöt melko hyvin. Illat ovat vielä kiivaita ja työntäyteisiä. Nämä kaikki syyt vaikuttavat siihen, että muutokset ovat mahdollisia. Jollekin nämä muutokset ovat ehkä olleet aina itsestäänselvyyksiä, mutta monista asioista johtuen tilanne on tämä...

Joulukuussa jo harjoittelin arvostamaan kehon viestejä ja tarkastelemaan esim. asentoja niin että lihakset jännittyisivät mahdollisimman vähän. Ruokavaliota on syytä tarkentaa tai oikeastaan tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Liian usein tulee syötyä sokeria tai vehnää, kun ei kehtaa kieltäytyä. Itsepähän siitä kärsii! Aluksi täytyy keskittyä ja opetella pitämään kehonsa puolia, mutta eiköhän tämä tästä vuoden mittaan automatisoidu..

En varmasti ole yksin näiden asioideni kanssa. ;)


Pitäkää omia puolianne, sitä ei tee kukaan muukaan! <3